Archive | maaliskuu 2015

Saimaa ja norppa – kaksi taikasanaa

Saimaannorpan kuutti emonsa kanssa. Kuva: Mervi Kunnasranta

Saimaannorpan kuutti emonsa kanssa. Kuva: Mervi Kunnasranta

Saimaalla ei jätetä mitään epäselväksi. Viimeksi olen etsinyt ohikulkijan ilmoittamaa saimaannorpan kalloa, jotta sekin kuolinsyy tulisi selvitettyä.

Pestini onkin ainutlaatuinen: olen Saimaan erätarkastaja. Jotkut puhuvat leikillään norppapoliisista. Voit kuvitella, miten työni herättää mielenkiintoa. Kun mainitaan sanat Saimaa ja norppa, toimittajien kynät alkavat sauhuta välittömästi.

Mitä Saimaalla sitten tapahtuu?

Luepa vielä hetken matkaa, niin minä kerron. Metsähallituksella on 12 erätarkastajaa, joilla on poliisiin verrattavat oikeudet erävalvontatehtävissä. Minun tehtäväni on valvoa erityisesti kalastusta Saimaalla. Työni on osa Saimaannorppa-Life -hanketta.

Lisäkseni Saimaata valvovat muut viranomaiset sekä tutkinnon suorittaneet ja valtuutetut valvojat. Muilla ei ole oikeutta vaikkapa kajota pyydyksiin.

Kuva: Markus Rahikainen

Kuva: Metsähallitus / Raisa Tiilikainen

Suuri osa työstä on valvoa, että saimaannorpan pelastamiseksi asetettuja kalastusrajoituksia noudatetaan. Viime kesä oli värikäs ja tuloksekas. Metsähallituksen valtakunnallisessa erävalvontaraportissa kalastusrikkeet kuusinkertaistuivat, ja tiimin analyysin mukaan syynä oli pelkästään Saimaan tehovalvonta.

Suuri osa on tietämättömyyttä, minkä vuoksi valistus onkin erävalvonnan tärkeimpiä tehtäviä. Tavallisesti kalastajat merkkaavat pyydykset väärin jos merkkaavat ollenkaan. Nykyisin niissä pitäisi olla yhteystiedot ja merkkiliput vähintään 1,2 metrin korkeudella. Osa kalastajista luulee vaatimuksen koskevan vain veneväyliä, mutta ne koskevat kaikkia vesiä, joilla voi olla vesiliikennettä.

Yhteystietojen puuttumiselle löytyy hauskoja selityksiä. Sanotaan, ettei haluta merkitä salaista puhelinnumeroa pyydysmerkkiin, jotta puhelinmyyjät eivät alkaisi soitella. Järvellähän ne myyjät luonnollisesti soutelevat etsimässä puhelinnumeroita.

Salakalastusta kieltoalueilla on vähemmän. Sekin voi olla tietämättömyyttä. Yksi kalastaja viritteli viime kesänä verkkoja rajoitusalueelle keskellä kirkasta päivää ja merkitsi ne vielä huolellisesti. Ennen kuin valvoja ehti paikalle, mies oli jo kerännyt verkot pois. Joku valistunut lähimmäinen lienee opastanut kartanluvussa.

Pari selvää salakalastusta paljastui. Verkot oli viety kieltoalueelle hämärissä ja merkattu vain läpinäkyvillä pulloilla. Ne keräsimme pois, mutta salakalastajia ei tavoitettu.

Saimaannorpan eteen tehty työ tuottaa kuitenkin vähitellen tulosta: kanta on kasvanut yli kolmensadan. Tavoitteena on vähintään 400 saimaannorpan kanta.

Pyydyksien tarkastusta. Kuva: Markus Rahikainen

Pyydyksien tarkastusta. Kuva: Metsähallitus / Raisa Tiilikainen

Verkkoihin ja muihin pyydyksiin saavat kajota vain viralliset valvojat. Se kannattaa kaikkien muistaa. Saimaalla viranomaisvalvontaa palkkatyönään suorittavat Metsähallituksen erätarkastajat, poliisi, rajavartiolaitos sekä kalastuksenvalvontaviranomaiset. Heidät tunnistaa virkapuvusta ja yleensä tunnuksellisesta aluksesta.

Virkavastuulla, mutta usein vapaaehtoistyönä, valvontaa suorittavat myös alueiden ja osakaskuntien omat, ely-keskuksen kurssin käyneet ja valtuutuksen saaneet valvojat. Kalastuksenvalvojan tunnistaa valvojan tunnuksesta ja kalastuksenvalvojakortista, jonka hän pyydettäessä esittää.

Saimaannorppa ja Saimaan uhanalaiset kalalajit herättävät suojeluhalua ihmisissä. Aktiiviset kansalaiset, kuten esimerkiksi nyt esillä olleen Sea Shepherds -järjestön edustajat, eivät suorita varsinaista kalastuksenvalvontaa vaan tarkkailua tai havainnointia, joka soveltuu kaikille vesilläliikkujille.

Saimaan kauniissa luonnossa saa kuka tahansa liikkua muille häiriötä aiheuttamatta ja ilmoittaa viranomaisille tai kalatalousalueiden valvojille havainnoimistaan rikkeistä tai laittomuuksista. Kunhan vain kaikki muistavat, ettei siviilitarkkailijoilla ole oikeutta kajota pyydyksiin.

Saimaa on minulle kuin unelmieni työhuone. Uskon, että sinne mahtuvat harrastajat ja eläimet, kunhan pelisäännöt saadaan sopimaan.

Kuutin rotinat
Markus Rahikainen
Saimaan erätarkastaja
Metsähallituksen luontopalvelut

Vapauden aakkoset luontopalveluista

Metsähallituksen luontopalveluissa työskentelevät vangit ovat kunnostaneet muun muassa Sipoonkorven kansallispuiston reittejä. Kuva: Metsähallitus / Tapani Mikkola

Metsähallituksen luontopalveluissa työskentelevät vangit ovat kunnostaneet Sipoonkorven kansallispuiston retkeilypalveluita. Kuva: Metsähallitus / Tapani Mikkola

Kyyti saapuu kello kahdeksan aamulla. Työntekijät hyppäävät autoon, ja keula kääntyy kohti kansallispuistoa.

Koukataan taukotuvan kautta, juodaan aamukahvit ja kerrataan työnjohdon kanssa päivän suunnitelma. Otetaan työkalut mukaan ja lähdetään työkohteelle. Lounaaseen asti urakoidaan, ruokatunnin jälkeen palataan hommiin ja paiskitaan töitä kello 15 saakka. Sitten huolletaan välineet ja lähdetään paluumatkalle.

Kuulostaa tavanomaiselta työpäivältä, ja sitä se voi ulkoisesti ollakin. Paitsi että esimerkin työntekijät – kymmenet luontoaarteidemme hoitajat – ovat vankeja.

Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt säännöllistä yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) kanssa vuodesta 2004. Alussa mukana oli 12 vankia. Vuonna 2015 luontopalvelujen vetämissä projekteissa työskentelee jo 55 vankia kautta maan.

Yhteistyön perusolemus on yksinkertainen: Metsähallitus tarjoaa avolaitosvangeille työmahdollisuuden, joka rahoitetaan RISE:n ja Metsähallituksen budjeteista. Metsähallituksen työkohteet ovat RISE:n työkalu vangin kuntoutuksessa matkalla kohti rikoksetonta tulevaisuutta.

Kaikki muut vankeihin liittyvät tehtävät ja asiat hoidetaan vankilassa. Vangit ovat luontopalveluissa töissä ja heihin suhtaudutaan työntekijöinä.

Luontopalveluille yhteistyö on tärkeää. Etelärannikon puistoalue melkeinpä elää vankiyhteistyön varassa vaatimattoman perusrahoituksen vuoksi. Hämeen ja Uudenmaan osalla avolaitosrahoituksen osuus puistoalueen toimintamenoista on 50–60 prosenttia.

Vankien työn ansiosta retkeilypalvelut pysyvät paremmassa kunnossa, mikä hyödyttää suoraan veronmaksajaa ja luontopalveluyrityksiä. Avolaitosrahoituksen paikallistaloudelliset hyödyt ovat 1,4 miljoonaa euroa vuodessa.


Video: Suunnittelija Arto Pummila kertoo vankityöstä vuonna 2016 avautuvassa Vallisaaressa sekä Sipoonkorven kansallispuistossa.

Ennen kaikkea vankityöstä hyötyvät vangit itse. Vapauteen harjoitellaan käytännönläheisessä ja fyysisessä ulkoilmatyössä, jota jokainen tekee taitojensa mukaan. Luontokohteet ovat etappi matkalla kohti vapautta ja normaalia elämää.

Lampaiden, hevosten ja lehmien kaltaisten laiduneläinten hoitaminen on iso bonus. Tutkimukset osoittavat, että eläimistä huolehtiminen tai pelkkä puutarhanpito kehittävät omanarvontuntoa, vastuuntuntoa ja empatiakykyä. Luontoavusteinen toiminta on halpaa ja vähentää tutkitusti uusintarikollisuutta.

Vankityön lomassa toteutetaan green care -toimintaa, eli luonnon tavoitteellista hyödyntämistä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sipoonkorven kansallispuiston vankityössä green care on arkipäivää. Aina sopivassa välissä, jos vaikka työn lomassa mättäältä löytyy huuhkajan oksennuspallo, pysähdytään tutkimaan luontoa pintaa syvemmältä.

Konkreettinen työnteko voi purkaa vankilassa syntynyttä hierarkiaa. Esimerkiksi päihdekuntoutusta läpikäyvien vankien kohdalla voi huomata, kuinka vangit uskaltavat ottaa työporukassa hetki hetkeltä enemmän vastuuta työstään.

Kyseessä voi olla ensimmäinen työsuhde, jossa heille uskotaan minkäänlaista vastuuta. Se on tärkeä askel matkalla vankeudesta kohti vapautta. Lisäksi työnteko vahvistaa uskoa omiin taitoihin ja kykyihin.

jere rauhala blogikuva
Jere Rauhala
Kenttäpäällikkö
Metsähallituksen luontopalvelut

arto pummila
Arto Pummila
Suunnittelija
Metsähallituksen luontopalvelut

Hankkeista varoja ja virtaa

Suoverkosto LIFE -hankkeen työmaita. Kuva: Metsähallitus / Jari Ilmonen

Suoverkosto LIFE -hankkeen työmaa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Kuva: Metsähallitus / Jari Ilmonen

Sanat ”hanke”, ”hankerahoitus” ja ”hankeraportointi” saavat haukottelemaan tylsyydellään. Mutta entäpä jos sanotaan ”töitä saanut syrjäseudun koneurakoitsija”, ”loistoonsa palautettu perinnemaisema”, ”turvallinen alku saimaannorpan kuutin elämälle” tai ”luonnosta potkua elämäänsä saanut pitkäaikaistyötön”.

Tuollaisia tuloksia Metsähallituksen luontopalvelut on kumppaniensa kanssa saanut aikaan hankerahoituksella.

Parasta siinä on se, että sen avulla omarahoitusosuus, joka luontopalveluille tulee pääsääntöisesti valtion budjettivaroista, moninkertaistuu ja hyödyttää suomalaisia eri puolilla maatamme.

EU-hankerahoitus on luontopalveluissa tuplaantunut vuosien 2010-2015 välillä. Se on ollut mahdollista, koska luontopalveluilla on laajan toimintakentän lisäksi erityisosaamista hankerahoituksen hakemisessa, käytössä ja hallinnoinnissa. Näin voimme olla koordinaattori, joka kokoaa yhteen eri toimijoita yhteiskunnan eri sektoreilta ja eri puolilta maata. Ilman osaavaa hankekoordinaattoria moni pienempi toimija jäisi hankerahoituksen ulkopuolelle.

Oja muuttuu puroksi Talaskankaalla osana Suoverkosto-LIFE -hanketta. Kuva: Metsähallitus / Sari Kaartinen

Minkälaisia tuloksia hankkeilla sitten saadaan? Vuoden lopussa päättyvä viisivuotinen, EU-rahoitteinen hanke Suoverkosto-LIFE on hyvä esimerkki.

Hankkeen varsinainen tavoite – soiden ennallistaminen – onnistui erinomaisesti. Soita, joiden ennallistamisella on merkitystä niin uhanalaisen suoluonnon ja niiden lajien suojelun kuin ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta, ennallistettiin liki 5 000 hehtaaria. Mutta hanke ei hyödyttänyt vain luontoa!

Hankkeessa soita ennallistaessaan luontopalvelut työllisti eri puolilla Suomea yhteensä noin 110 eri urakoitsijaa tai urakointiyritystä. Vaikutus oli noin 3,5 miljoonaa euroa eli noin 90 henkilötyövuotta.

Hankkeen rahojen turvin on myös 3 500 lasta ja 500 liikuntarajoitteista päässyt opastetulle suoretkelle ihailemaan suomaailman kauneutta. Samalla työllistettiin bussi- ja taksiyrittäjiä. Kiertävän suonäyttelyn on nähnyt jo yli 50 000 kävijää, joista suuri osa on lapsia ja nuoria. Suonäyttely toteutettiin yhteistyössä oppilaitosten kanssa.

Aluetaloudellisia vaikutuksia on myös se, että ennallistamisen avulla soiden marjasadot lisääntyvät, riekko ja teeri hyötyvät sekä retkeily helpottuu maiseman avautuessa ja ojien ylitysten vähentyessä.  Nämä kaikki tukevat luontomatkailuyrittämistä.

Luonnonsuojeluhankkeiden lisäksi luontopalvelut on entistä vahvemmin mukana myös kansanterveyttämme hyödyttävissä hankkeissa yhdessä sosiaali- ja terveyssektorin toimijoiden kanssa. Aiemmin julkaisuissa Luonnonvoimaa-blogin kirjoituksissa Masentunut nuori nuotiolla ja Kuusikymmentä kiloa ylipainoa jäi metsään kerroimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ihmisten hyvinvointi on kohentunut luontoilun avulla.

Kun tällaiseen hanketoimintaan saamme mukaan myös yritysmaailman, voimme lisätä hanketoimintamme vaikuttavuutta entisestään.

Mikko tiira
Mikko Tiira
kehityspäällikkö
Metsähallituksen luontopalvelut