Syrjäisessä metsässä ehkäistään nuorten syrjäytymistä

DSC01149

Kuva: Kati Vähäsarja

Voimasanoja on ilmassa, kun tila-auto kaartaa rantaan. Nuoret hyppäävät autosta ulos keskellä ei-mitään ja näkevät rannassa rivin kajakkeja.  Kaikki eivät ylläty iloisesti.

Jännittävä tilanne kaikille. Melonta jännittää, vieraat ihmiset jännittävät, ja ne tututkin. Joillekin nuorista osallistumisen kynnys on ylitsepääsemätön, eikä heitä tänä aamuna nähdä lähtöpaikalla. Mukaan lähteneet saattoivat aavistaa, että poikkeava päivä voi tuoda elämään hämmästyttävästi positiivista väriä. Nyt outoja päiviä on peräkkäin kaksi, joten tarjolla saattaa olla ”kestosävyä”, joka ei ihan heti haalistu.

IMG_1482 (1)

Kuva: Kati Vähäsarja

Tiilikkajärven kansallispuistoon Rautavaaralle on tänään lähtenyt pieni joukko siilinjärveläisiä nuoria opettajineen. Kullakin nuorella on ollut tiukat haasteensa koulunkäynnissä. Näissä haasteissa nuorten voimavaroja ovat tukeneet erityisopettajat ja nuorisotyöntekijät Savon ammatti- ja aikuisoppilaitoksesta, Siilinjärven kunnasta ja seurakunnasta. Yhdessä, kuten tämän Messi -joukon nimikin kertoo.

Tänään mukana on myös nuorisokeskus Metsäkartanon ja Luonto liikuttamaan -hankkeen väkeä, sekä kansallispuistokummi Mikko ”Peltsi” Peltola! Kaksi päivää korvessa. Oudossa porukassa. Ollaan nuorten epämukavuusalueella, mutta tavoitteena olisi kuitenkin lisätä nuorten hyvinvointia luonnon avulla.

IMG_1478

Kuva: Kati Vähäsarja

Emme laskeneet prosentteja, joilla voisimme osoittaa toimiemme vaikuttavuutta. Näimme kuitenkin paikan päällä nuorten voivan hyvin. Erinomaisen hyvin. Ensimmäisen aamupäivän jälkeen uho väistyi ja kukin sai olla turvallisesti oma itsensä.

Me aikuiset, ja etenkin ”Messin” ammattilaiset näkivät, että heidän nuorillaan oli hyvä olo. Osalle näistä nuorista arki on tarjonnut kaikkea muuta, paitsi hyvää oloa. Nuorten kanssa toimijat tietävät, ettei hyvän olon tuntemuksia saada helposti esiin arviointilomakkeilla. Kokemuksesta he kuitenkin tietävät, että tällaisilla yksinkertaisilla, mutta merkittävillä kokemuksilla vaikutetaan nuorten tulevaisuuden lisäksi niihin prosentteihin – ja euroihin.

IMG_1475 (1)

Kuvassa keskellä kansallispuistokummi Mikko ”Peltsi” Peltola seuranaan Hannu Korhonen ja Tanja Liimatainen Metsäkartanolta. Kuva: Kati Vähäsarja

Turvalliset aikuiset, oikeanlainen ympäristö, aito kokemus ja tunne pärjäämisestä: metsäleirillä syntyvä kuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne voi olla se ratkaiseva asia, joka saa nuoren jatkamaan koulunkäyntiä. Ja ehkä löytämään paikan, josta hakea voimavaroja, kun ahdistaa. Kaikkien lapsuusmuistoihin eivät sisälly iloiset metsäretket perheen kanssa. Paljon on kuitenkin tehtävissä, jos oppilaitokset voivat tarjota myönteisiä luontokokemuksia nuorille.

Tiilikkajärven kansallispuiston polulla kulkiessamme yksi nuorista toteaa: ”No nyt vihdoin olen oikein kunnon luonnossa!”. Uskon, että nämä nuoret eivät jää messistä seuraavallakaan kerralla.

Katin_minakuvapisalta_ KUVA JENNI VERTANEN
Kati Vähäsarja
Kirjoittaja on luontoliikunnan asiantuntija, joka on työskennellyt muun muassa Metsähallituksen vetämässä Luonto liikuttamaan -hankkeessa.

Yksi kotka peittoaa kymmenen YouTube-videota

Lintujen havainnointia Liminganlahdella. Kuva: Metsähallitus / Riikka Mansikkaviita

Lintujen havainnointia Liminganlahdella. Kuva: Metsähallitus / Riikka Mansikkaviita

En halua kauhistella sitä, miten vain reilu viidesosa suomalaislapsista liikkuu riittävästi. Enkä sitä, että peräti yhdeksän kymmenestä ylittää päivittäisen ruutuajan suositukset. En kauhistele, vaan kannustan luontoretkelle.

Edes pohjoisesta puhaltava raikas merituuli ei peitä alleen iloista puheensorinaa, kun lapset kiikaroivat Virkkulan lintutornissa kevään ensimmäisiä paluumuuttajia. On kurkia, töyhtöhyyppiä, lokkeja ja joutsenia. Lapset ihmettelevät miten töyhtöhyypät voivat heittää voltteja lentäessään, ihmeellistä tämä luonto. Tämä stream peittoaa YouTuben, olemmehan Suomen hienoimman kosteikon äärellä, Liminganlahden luontokeskuksessa Pohjois-Pohjanmaalla.

Olen nähnyt, että luontoympäristö johdattaa lasta luontaisesti aktiiviseen liikuntaan ja hillitsee levottomuutta. Pieni haju metsässä, iloisesti räiskyvän nuotion kuumuus tai ihan itse tehty makkaratikku saattavat sytyttää lapsessa aivan uudenlaisen kipinän luontoa ja liikkumista kohtaan.

Tiedämme tutkimustenkin perusteella, että luonnossa liikkuminen kehittää lasten motorisia taitoja ja lisää luovuutta. Metsää ei turhaan luonnehdita lasten parhaaksi leikkipaikaksi. On tärkeää, että luontokokemuksia saadaan jo varhaislapsuudessa. Ne kantavat koko elämän ajan.

Suomi on muuttunut, ja monen lapsiperheen on vaikea löytää luontoretken alkupiste. Enää jokainen perhe ei hallitse automaattisesti luontoharrastuksiin liittyviä tietoja ja taitoja. Esimerkiksi jutellessani oululaisen Kaakkurin neuvolan hoitajien kanssa on käynyt ilmi, että yleisimpiä syitä liikkumattomuuteen ovat tietämättömyys palveluista ja siitä, mistä retken oikein voisi aloittaa. Vanhemmat miettivät, onko luonnossa turvallista, mistä löytyvät myös pienille lapsille sopivat luontokohteet, millaisia varusteita tarvitaan ja mikä voisi olla koko perheelle sopiva luontoharrastus.

Apu löytyy luontokeskuksista, joissa haluamme poistaa retkelle lähdön kynnyksen kokonaan. Liminganlahden luontokeskus on vain yksi Metsähallituksen 30 luontokeskuksesta. Kaikille avoimista luontokeskuksista voi kysyä neuvoa retkeilyn perustaitoihin, luontokohteisiin, varusteisiin, turvallisuuteen tai vaikkapa harrastustoimintaan liittyen.

Luontokeskuksissa näkee usein, miten lapsi ja sen myötä vanhemmat rentoutuvat nauttien ihan perusasioista. Työssäni olen havainnut, kuinka samat lapsiperheet ovat tulleet Liminganlahdelle aina uudestaan: yleensä lasten toiveesta päästä ulos ja lintutornille bongaamaan se suurin merikotka.

Luontokeskuksessa tarjoamme lapsille iloisia oppimiskokemuksia, liikkumista luonnossa ja luovuutta ruokkivia leikkejä. Liminganlahdella autetaan lapsiperheitä luontoon esimerkiksi pikkulinnun passin avulla. Pikkulinnun passi on osa kokeilua, jonka toteutamme yhteistyössä oululaisen Kaakkurin neuvolan kanssa. Neuvolakäynnin yhteydessä jaettavalla passilla kannustetaan perheitä viettämään yhteistä aikaa luonnossa ja tuetaan luontoharrastusten aloittamista.  Kaikkein tärkeimpänä näen kuitenkin, että lapset saavat olla täällä omana itsenään eikä mihinkään painosteta.

Lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on meidän kaikkien vastuulla. Haluaisinkin haastaa kaikki miettimään, miten toiminnallamme voisimme edistää lasten ja koko perheen aktiivista liikkumista ja harrastamista sekä ruutuajan vähentämistä. Me luontokeskusten työntekijät vastaamme haasteeseen, luonnollisesti.

Liminganlahti_Eeva_Mäkinen
Olli-Petteri Help
Erä- ja luonto-opas
Help  työskentelee suunnittelijana Liminganlahden luontokeskuksessa. Hanhien iltalento, keväinen suokukkojen tanssi ja syksyinen kurkien lähtö luomoavat hänet vuosi vuoden jälkeen Pohjolan upeimmalla kosteikolla.

Saimaa ja norppa – kaksi taikasanaa

Saimaannorpan kuutti emonsa kanssa. Kuva: Mervi Kunnasranta

Saimaannorpan kuutti emonsa kanssa. Kuva: Mervi Kunnasranta

Saimaalla ei jätetä mitään epäselväksi. Viimeksi olen etsinyt ohikulkijan ilmoittamaa saimaannorpan kalloa, jotta sekin kuolinsyy tulisi selvitettyä.

Pestini onkin ainutlaatuinen: olen Saimaan erätarkastaja. Jotkut puhuvat leikillään norppapoliisista. Voit kuvitella, miten työni herättää mielenkiintoa. Kun mainitaan sanat Saimaa ja norppa, toimittajien kynät alkavat sauhuta välittömästi.

Mitä Saimaalla sitten tapahtuu?

Luepa vielä hetken matkaa, niin minä kerron. Metsähallituksella on 12 erätarkastajaa, joilla on poliisiin verrattavat oikeudet erävalvontatehtävissä. Minun tehtäväni on valvoa erityisesti kalastusta Saimaalla. Työni on osa Saimaannorppa-Life -hanketta.

Lisäkseni Saimaata valvovat muut viranomaiset sekä tutkinnon suorittaneet ja valtuutetut valvojat. Muilla ei ole oikeutta vaikkapa kajota pyydyksiin.

Kuva: Markus Rahikainen

Kuva: Metsähallitus / Raisa Tiilikainen

Suuri osa työstä on valvoa, että saimaannorpan pelastamiseksi asetettuja kalastusrajoituksia noudatetaan. Viime kesä oli värikäs ja tuloksekas. Metsähallituksen valtakunnallisessa erävalvontaraportissa kalastusrikkeet kuusinkertaistuivat, ja tiimin analyysin mukaan syynä oli pelkästään Saimaan tehovalvonta.

Suuri osa on tietämättömyyttä, minkä vuoksi valistus onkin erävalvonnan tärkeimpiä tehtäviä. Tavallisesti kalastajat merkkaavat pyydykset väärin jos merkkaavat ollenkaan. Nykyisin niissä pitäisi olla yhteystiedot ja merkkiliput vähintään 1,2 metrin korkeudella. Osa kalastajista luulee vaatimuksen koskevan vain veneväyliä, mutta ne koskevat kaikkia vesiä, joilla voi olla vesiliikennettä.

Yhteystietojen puuttumiselle löytyy hauskoja selityksiä. Sanotaan, ettei haluta merkitä salaista puhelinnumeroa pyydysmerkkiin, jotta puhelinmyyjät eivät alkaisi soitella. Järvellähän ne myyjät luonnollisesti soutelevat etsimässä puhelinnumeroita.

Salakalastusta kieltoalueilla on vähemmän. Sekin voi olla tietämättömyyttä. Yksi kalastaja viritteli viime kesänä verkkoja rajoitusalueelle keskellä kirkasta päivää ja merkitsi ne vielä huolellisesti. Ennen kuin valvoja ehti paikalle, mies oli jo kerännyt verkot pois. Joku valistunut lähimmäinen lienee opastanut kartanluvussa.

Pari selvää salakalastusta paljastui. Verkot oli viety kieltoalueelle hämärissä ja merkattu vain läpinäkyvillä pulloilla. Ne keräsimme pois, mutta salakalastajia ei tavoitettu.

Saimaannorpan eteen tehty työ tuottaa kuitenkin vähitellen tulosta: kanta on kasvanut yli kolmensadan. Tavoitteena on vähintään 400 saimaannorpan kanta.

Pyydyksien tarkastusta. Kuva: Markus Rahikainen

Pyydyksien tarkastusta. Kuva: Metsähallitus / Raisa Tiilikainen

Verkkoihin ja muihin pyydyksiin saavat kajota vain viralliset valvojat. Se kannattaa kaikkien muistaa. Saimaalla viranomaisvalvontaa palkkatyönään suorittavat Metsähallituksen erätarkastajat, poliisi, rajavartiolaitos sekä kalastuksenvalvontaviranomaiset. Heidät tunnistaa virkapuvusta ja yleensä tunnuksellisesta aluksesta.

Virkavastuulla, mutta usein vapaaehtoistyönä, valvontaa suorittavat myös alueiden ja osakaskuntien omat, ely-keskuksen kurssin käyneet ja valtuutuksen saaneet valvojat. Kalastuksenvalvojan tunnistaa valvojan tunnuksesta ja kalastuksenvalvojakortista, jonka hän pyydettäessä esittää.

Saimaannorppa ja Saimaan uhanalaiset kalalajit herättävät suojeluhalua ihmisissä. Aktiiviset kansalaiset, kuten esimerkiksi nyt esillä olleen Sea Shepherds -järjestön edustajat, eivät suorita varsinaista kalastuksenvalvontaa vaan tarkkailua tai havainnointia, joka soveltuu kaikille vesilläliikkujille.

Saimaan kauniissa luonnossa saa kuka tahansa liikkua muille häiriötä aiheuttamatta ja ilmoittaa viranomaisille tai kalatalousalueiden valvojille havainnoimistaan rikkeistä tai laittomuuksista. Kunhan vain kaikki muistavat, ettei siviilitarkkailijoilla ole oikeutta kajota pyydyksiin.

Saimaa on minulle kuin unelmieni työhuone. Uskon, että sinne mahtuvat harrastajat ja eläimet, kunhan pelisäännöt saadaan sopimaan.

Kuutin rotinat
Markus Rahikainen
Saimaan erätarkastaja
Metsähallituksen luontopalvelut

Vapauden aakkoset luontopalveluista

Metsähallituksen luontopalveluissa työskentelevät vangit ovat kunnostaneet muun muassa Sipoonkorven kansallispuiston reittejä. Kuva: Metsähallitus / Tapani Mikkola

Metsähallituksen luontopalveluissa työskentelevät vangit ovat kunnostaneet Sipoonkorven kansallispuiston retkeilypalveluita. Kuva: Metsähallitus / Tapani Mikkola

Kyyti saapuu kello kahdeksan aamulla. Työntekijät hyppäävät autoon, ja keula kääntyy kohti kansallispuistoa.

Koukataan taukotuvan kautta, juodaan aamukahvit ja kerrataan työnjohdon kanssa päivän suunnitelma. Otetaan työkalut mukaan ja lähdetään työkohteelle. Lounaaseen asti urakoidaan, ruokatunnin jälkeen palataan hommiin ja paiskitaan töitä kello 15 saakka. Sitten huolletaan välineet ja lähdetään paluumatkalle.

Kuulostaa tavanomaiselta työpäivältä, ja sitä se voi ulkoisesti ollakin. Paitsi että esimerkin työntekijät – kymmenet luontoaarteidemme hoitajat – ovat vankeja.

Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt säännöllistä yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) kanssa vuodesta 2004. Alussa mukana oli 12 vankia. Vuonna 2015 luontopalvelujen vetämissä projekteissa työskentelee jo 55 vankia kautta maan.

Yhteistyön perusolemus on yksinkertainen: Metsähallitus tarjoaa avolaitosvangeille työmahdollisuuden, joka rahoitetaan RISE:n ja Metsähallituksen budjeteista. Metsähallituksen työkohteet ovat RISE:n työkalu vangin kuntoutuksessa matkalla kohti rikoksetonta tulevaisuutta.

Kaikki muut vankeihin liittyvät tehtävät ja asiat hoidetaan vankilassa. Vangit ovat luontopalveluissa töissä ja heihin suhtaudutaan työntekijöinä.

Luontopalveluille yhteistyö on tärkeää. Etelärannikon puistoalue melkeinpä elää vankiyhteistyön varassa vaatimattoman perusrahoituksen vuoksi. Hämeen ja Uudenmaan osalla avolaitosrahoituksen osuus puistoalueen toimintamenoista on 50–60 prosenttia.

Vankien työn ansiosta retkeilypalvelut pysyvät paremmassa kunnossa, mikä hyödyttää suoraan veronmaksajaa ja luontopalveluyrityksiä. Avolaitosrahoituksen paikallistaloudelliset hyödyt ovat 1,4 miljoonaa euroa vuodessa.


Video: Suunnittelija Arto Pummila kertoo vankityöstä vuonna 2016 avautuvassa Vallisaaressa sekä Sipoonkorven kansallispuistossa.

Ennen kaikkea vankityöstä hyötyvät vangit itse. Vapauteen harjoitellaan käytännönläheisessä ja fyysisessä ulkoilmatyössä, jota jokainen tekee taitojensa mukaan. Luontokohteet ovat etappi matkalla kohti vapautta ja normaalia elämää.

Lampaiden, hevosten ja lehmien kaltaisten laiduneläinten hoitaminen on iso bonus. Tutkimukset osoittavat, että eläimistä huolehtiminen tai pelkkä puutarhanpito kehittävät omanarvontuntoa, vastuuntuntoa ja empatiakykyä. Luontoavusteinen toiminta on halpaa ja vähentää tutkitusti uusintarikollisuutta.

Vankityön lomassa toteutetaan green care -toimintaa, eli luonnon tavoitteellista hyödyntämistä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sipoonkorven kansallispuiston vankityössä green care on arkipäivää. Aina sopivassa välissä, jos vaikka työn lomassa mättäältä löytyy huuhkajan oksennuspallo, pysähdytään tutkimaan luontoa pintaa syvemmältä.

Konkreettinen työnteko voi purkaa vankilassa syntynyttä hierarkiaa. Esimerkiksi päihdekuntoutusta läpikäyvien vankien kohdalla voi huomata, kuinka vangit uskaltavat ottaa työporukassa hetki hetkeltä enemmän vastuuta työstään.

Kyseessä voi olla ensimmäinen työsuhde, jossa heille uskotaan minkäänlaista vastuuta. Se on tärkeä askel matkalla vankeudesta kohti vapautta. Lisäksi työnteko vahvistaa uskoa omiin taitoihin ja kykyihin.

jere rauhala blogikuva
Jere Rauhala
Kenttäpäällikkö
Metsähallituksen luontopalvelut

arto pummila
Arto Pummila
Suunnittelija
Metsähallituksen luontopalvelut

Hankkeista varoja ja virtaa

Suoverkosto LIFE -hankkeen työmaita. Kuva: Metsähallitus / Jari Ilmonen

Suoverkosto LIFE -hankkeen työmaa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Kuva: Metsähallitus / Jari Ilmonen

Sanat ”hanke”, ”hankerahoitus” ja ”hankeraportointi” saavat haukottelemaan tylsyydellään. Mutta entäpä jos sanotaan ”töitä saanut syrjäseudun koneurakoitsija”, ”loistoonsa palautettu perinnemaisema”, ”turvallinen alku saimaannorpan kuutin elämälle” tai ”luonnosta potkua elämäänsä saanut pitkäaikaistyötön”.

Tuollaisia tuloksia Metsähallituksen luontopalvelut on kumppaniensa kanssa saanut aikaan hankerahoituksella.

Parasta siinä on se, että sen avulla omarahoitusosuus, joka luontopalveluille tulee pääsääntöisesti valtion budjettivaroista, moninkertaistuu ja hyödyttää suomalaisia eri puolilla maatamme.

EU-hankerahoitus on luontopalveluissa tuplaantunut vuosien 2010-2015 välillä. Se on ollut mahdollista, koska luontopalveluilla on laajan toimintakentän lisäksi erityisosaamista hankerahoituksen hakemisessa, käytössä ja hallinnoinnissa. Näin voimme olla koordinaattori, joka kokoaa yhteen eri toimijoita yhteiskunnan eri sektoreilta ja eri puolilta maata. Ilman osaavaa hankekoordinaattoria moni pienempi toimija jäisi hankerahoituksen ulkopuolelle.

Oja muuttuu puroksi Talaskankaalla osana Suoverkosto-LIFE -hanketta. Kuva: Metsähallitus / Sari Kaartinen

Minkälaisia tuloksia hankkeilla sitten saadaan? Vuoden lopussa päättyvä viisivuotinen, EU-rahoitteinen hanke Suoverkosto-LIFE on hyvä esimerkki.

Hankkeen varsinainen tavoite – soiden ennallistaminen – onnistui erinomaisesti. Soita, joiden ennallistamisella on merkitystä niin uhanalaisen suoluonnon ja niiden lajien suojelun kuin ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta, ennallistettiin liki 5 000 hehtaaria. Mutta hanke ei hyödyttänyt vain luontoa!

Hankkeessa soita ennallistaessaan luontopalvelut työllisti eri puolilla Suomea yhteensä noin 110 eri urakoitsijaa tai urakointiyritystä. Vaikutus oli noin 3,5 miljoonaa euroa eli noin 90 henkilötyövuotta.

Hankkeen rahojen turvin on myös 3 500 lasta ja 500 liikuntarajoitteista päässyt opastetulle suoretkelle ihailemaan suomaailman kauneutta. Samalla työllistettiin bussi- ja taksiyrittäjiä. Kiertävän suonäyttelyn on nähnyt jo yli 50 000 kävijää, joista suuri osa on lapsia ja nuoria. Suonäyttely toteutettiin yhteistyössä oppilaitosten kanssa.

Aluetaloudellisia vaikutuksia on myös se, että ennallistamisen avulla soiden marjasadot lisääntyvät, riekko ja teeri hyötyvät sekä retkeily helpottuu maiseman avautuessa ja ojien ylitysten vähentyessä.  Nämä kaikki tukevat luontomatkailuyrittämistä.

Luonnonsuojeluhankkeiden lisäksi luontopalvelut on entistä vahvemmin mukana myös kansanterveyttämme hyödyttävissä hankkeissa yhdessä sosiaali- ja terveyssektorin toimijoiden kanssa. Aiemmin julkaisuissa Luonnonvoimaa-blogin kirjoituksissa Masentunut nuori nuotiolla ja Kuusikymmentä kiloa ylipainoa jäi metsään kerroimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ihmisten hyvinvointi on kohentunut luontoilun avulla.

Kun tällaiseen hanketoimintaan saamme mukaan myös yritysmaailman, voimme lisätä hanketoimintamme vaikuttavuutta entisestään.

Mikko tiira
Mikko Tiira
kehityspäällikkö
Metsähallituksen luontopalvelut

Tuoretta verta hangella

Erävalvontaa Käsivarressa.

Kuva: Metsähallitus / Hannaleena Mäki-Petäys

Erämaan merkkejä lukemaan tottuneet silmät tarkentuivat lumihankeen. Siinä oli selvästi verta. Mies jatkoi tutkimuksiaan ja löysi luodin puusta. Lunta oli satanut viimeksi pari päivää aiemmin, joten moottorikelkan jälkien oli täytynyt ilmestyä hangelle, suden jäljille, sen jälkeen.

Karu totuus alkoi paljastua Perhon erämaassa, joten mies, Metsähallituksen erätarkastaja, otti yhteyttä poliisiin. Elettiin tammikuuta 2013, kun poliisi aloitti laajat tutkinnat, jotka johtivat käräjäoikeuden tuomioon kaksi vuotta myöhemmin. Kolme sutta oli tapettu luvatta.

Samana talvena selvisi muitakin suurpetoihin liittyviä laittomuuksia. Väitteet siitä, että salatappamista ei maassamme esiinny, menettivät lopullisesti uskottavuutensa.

Metsähallituksella on 12 erätarkastajaa, joilla on poliisiin verrattavat oikeudet erävalvontatehtävissä. He ovat virkamiehiä, maastotutkinnan ja -valvonnan ammattilaisia, jotka kirjasivat viime vuonna lähes 10 000 asiakaskontaktia. Valtion omistamia maita ja vesiä on yhteensä 12,5 miljoonaa hehtaaria.  Erätarkastajan noin 1 miljoonan hehtaarin tontilla on tilaa niin hyvälle kuin pahallekin.

Yleensä retkeilijöiden ja eränkävijöiden asiat ovat kunnossa ja jos rikkeitä havaitaan, ne ovat pääosin pieniä. Esimerkiksi kalastajista noin kolme prosenttia tavataan kalalta ilman asianmukaista lupaa. Mutta on myös järjestelmällisempää luonto- ja erärikollisuutta ja siksi erävalvontaa ja viranomaisten suunnitelmallista yhteistyötä tarvitaan.

Ilman sitä metsästäjien ja kalastajien asiat olisivat huonommin. Ilman sitä luonto voisi huonommin.  Vuonna 2013 Metsähallituksen kokonaisresurssi erävalvonnassa oli 16 henkilötyövuotta, poliisi käytti erävalvontaan neljä ja Rajavartiolaitos 2,5 henkilötyövuotta.

Ahman jäljitystä tunturissa.

Ahman jäljitystä tunturissa. Kuva: Metsähallitus / Jari Liimatainen

Tiedämme, että suojelualueiden retkeilykäyttö ja suomalainen eränkäynti luovat hyvinvointia. Se on sekä aluetaloudellisesti että harrastajiensa hyvinvoinnin kannalta varsin merkittävää. Kansallispuistoissa käy yli kaksi miljoonaa vierailijaa vuodessa, Suomessa on noin 350 000 metsästäjää ja runsaat 1,5 miljoona kalastuksen harrastajaa. Miten se liittyy erävalvontaan?

Erävalvonnan, puistovalvonnan ja muiden viranomaisten toimintoverkosto tukee ja ylläpitää hyvinvointia. Se palvelee kansalaisia, ohjaa ja opastaa. Joillekin – onneksi harvoille – se toimii myös pelotteena pysyä kaidalla tiellä ja siksikin se on tarpeellista.

Kuva: Jari Liimatainen

Kuva: Metsähallitus / Jari Liimatainen

Kun erätarkastaja tapaa maastossa retkeilijän, metsästäjän tai kalastajan, tämä on lähes poikkeuksetta mielissään. Varsinkin eränkävijät kannattavat valvontaa, koska he haluavat, että muutkin harrastavat laillisesti ja harrastuksen maine säilyy. Sinipukuista viranomaista kiitellään, koska hän on liikkeellä luonnon suojelun ja sen kestävän käytön turvaamiseksi.

Poliisi ja Rajavartiosto ovat valtion talouden säästöjen takia joutuneet priorisoimaan muita tehtäviä erävalvontaa tärkeämmiksi. Säästöt ovat näköpiirissä myös Metsähallituksen erävalvonnassa. Kuinka huolissaan tästä pitäisi olla?  Erämaa on paljon turvallisempi paikka, kun siellä on myös kulkija, jolla on hihassaan virkamerkki.

Jukka Bisi_MH
Jukka Bisi
Erätalouspäällikkö
Metsähallituksen luontopalvelut

Luonnosta virtaa työttömille

Kuva: Metsähallitus / Jarkko Kuiri

Kolin maisemia. Kuva: Metsähallitus / Jarkko Kuiri

Mikä toi elämänlaatua, voimaantumista ja parempaa toimintakykyä seitsemälle pitkäaikaistyöttömälle? Ja samaan aikaan säästöjä kaupungille.

Yksinkertainen ja ilmainen asia: retkeily luonnossa.

Pitkäaikainen työttömyys haastaa niin mielenterveyden kuin fyysisen terveyden. Sosiaalinen piiri kaventuu, ja työtön jää neljän seinän sisään. On vaikea löytää pontta työn hakuun ja oman elämänsä aktivoimiseen.

Osana Metsähallituksen luontopalvelujen Luonto liikuttamaan -hanketta käynnistimme vuonna 2013 Lieksan kaupungin kanssa kokeilun, jossa testasimme, voisiko pitkäaikaistyöttömiä aktivoida luontoliikunnan avulla.

Onnistuihan se, ja paremmin kuin uskoimmekaan.

lieksa1

Retkeilyä Kolilla. Kuva: Metsähallitus / Jarkko Kuiri

Yli 500 päivää työttöminä olleet seitsemän lieksalaista lähtivät ryhmänä liikkumaan Kolin kansallispuistoon ja Ruunaan retkeilyalueelle joka toinen viikko. Väliviikkoina kaupungin työllisyyspalvelut järjesti ryhmälle omaa työvalmennustoimintaansa, jossa luontoliikunta oli keskeisesti mukana. Nämä luontoliikuntatapaamiset toivat ryhmän jäsenille uutta virtaa, sosiaalisia suhteita, itseluottamustja paremman mielialan.

Ryhmän jäsenet totesivat: ”Luonto virkisti ja aktivoi.” ”Sain säännöllisyyttä elämään.” ”Toimintakykyni kasvoi kokonaisvaltaisesti.” ”Luontoon meno oli helppoa.”

Tämä puolestaan tarkoittaa parempia työllistymisvalmiuksia ja elämänlaatua.

Kysynnän vuoksi Lieksassa toimii jo kaksi uutta Luonto liikuttamaan -ryhmää pitkäaikaistyöttömille.

Kaupungin oli helppo toteuttaa toiveet uusien ryhmien perustamisesta, sillä seitsemän pitkäaikaistyöttömän aktiivinen osallistuminen vuoden ajan tarkoitti Lieksan kaupungille noin 50 000 euron säästöjä. Kun saimme asiakkaan pois kotoa, jäi pois kaupungin osuus Kelan työmarkkinatukimaksusta eli 350 euroa kuussa henkilöä kohden.

Työttömien määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Luontoliikunta ja työttömien luontosuhteen vahvistaminen kannattaisi ottaa laajasti mukaan – ei vain pitkäaikaistyöttömien kuntoutukseen – vaan pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyyn. Matalan kynnyksen ryhmätoiminta tukee osallisuutta ja ehkäisee siten syrjäytymistä. Luonnosta saa virtaa, joka auttaa pysymään elämässä kiinni.

Katin_minakuvapisalta_ KUVA JENNI VERTANEN
Kati Vähäsarja

Kirjoittaja työskenteli  projektipäällikkönä Metsähallituksen johtamassa Luonto liikuttamaan -hankkeessa.

Koulutukseltaan Kati Vähäsarja on liikuntatieteiden maisteri ja terveystieteiden tohtoriopiskelija. Luonto liikuttamaan -hanke on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, jonka tavoitteena on kytkeä luonto vahvemmin osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 39 muun seuraajan joukkoon